Muistatteko sen vyöruusun? Sen, jonka rakkuloita jäin odottamaan? No, se ei ollutkaan vyöruusu. Kylki meni tunnottomaksi, alkoi hirvittävän voimakas päänsärky, joka sai migreenikohtaukset tuntumaan etelänlomalta. Kun en ollut nukkunut 36 tuntiin, hakeuduin lääkäriin, joka lähetti minut päivystykseen, josta minut otettiin osastolle.
5 päivää, lukuisia CT- ja MRI-tutkimuksia, verikokeita, sydänkäyriä sekä luuydinpunktiota myöhemmin minulla diagnosoitiin selkäytimen tulehdus. Toimivan kipulääkkeen löytämiseen meni 4 päivää. 4 hyyyvin pitkää ja tuskallista päivää. Tulehduksen pääteltiin olevan viruksen aiheuttama ja päänsäryn johtuvan tulehdusalueen sijainnista kovin ylhäällä, sekä sen aiheuttamasta aivokalvojen ärsytyksestä.
Lisänäytteissä vei miltei kuukausi aikaa. Ne paljastivat, ettei selkäytimen tulehdusta aihettanutkaan virus. Samalla lääkäritkin paljastivat, etteivät itse asiassa koskaan olleet varmoja infarktista, vaan valitsivat sen vaihtoehtojen listasta. Nyt he eivät olleet enää varmoja, oliko valinta oikea, mutta he olivat varmoja siitä, mikä aiheutti selkäytimen tulehduksen, ja kohtuullisen varmoja, että se saattoi aiheuttaa myös joulukuisen infarktiksi luullun pikkuaivoihin tulleen muutoksen.
Pysähdys. Askelia taaksepäin. Käännös uudelle polulle.
Minulla on MS-tauti.