Aloitan ohjelman juoksumatolla. Tai no, kävelymatolla. Se sijaitsee peilin vieressä, ja myös edestä löytyy peili. Vauhtia on hiljalleen kasvatettu, aloitin 1 km/h vauhdilla. Nykyään vauhtia on "jo" 1,5-2 km/h. Mikäli askeltamiseen keskittyminen nopeammassa vauhdissa on jonain päivänä hankalaa, hidastan tahtia.
Kävelyn tarkoitus on lämmitellä lihaksia ja ennen kaikkea keskittyä vaurioituneen jalan oikeaan askeltamiseen. Nosta jalka ylös, siirrä eteenpäin. Jalka alas kantapää edellä, älä anna polven yliojentua, polvi varpaiden suunnassa. Pidä huolta, että paino jakautuu oikein. Toista. Terve jalkani, kuten sinunkin jalkasi, osaa tämän automaationa. Kävelet eteenpäin siihen keskittymättä. Oikea jalkani ei osaa sitä enää. Jos en keskity askeliin, nilkka todennäköisesti läpsäyttää varpaat ensimmäisenä maahan. Tai jalan suoristuessa polvi voi yliojentua, joka on kivuliasta. Tai joustaa sivulle. Jos keskityn askeleeseen liikaa, tasapaino sekä liikkeiden koordinaatio kärsii ja minun täytyy ottaa reunoista kiinni. Siksi ulkona eli epätasaisella alustalla ja laajoissa tiloissa (kuten kaupoissa) minulla on käytössä rollaattori: voin keskittyä askeliin ja olla huolehtimatta niin paljoa tasapainosta.
Aluksi jalka astui väärällä tavalla koko ajan, myös silloin kun olin vielä kotona ennen oikeaa diagnoosia. Mutta koska koko puolen tunto oli heikentynyt, minulla oli jatkuvasti huono olla ja koska kävellessä tasapainoa ei ollut (a.k.a. horjuin puolelta toiselle tai törmäsin seinään), en ymmärtänyt tätä erilliseksi ongelmaksi. Osastolla sain ensin pahoinvointilääkettä ja seuraavaksi rollaattorin tasapainoa tuomaan. Aluksi fysioterapeutin tarvitsi pitää myös housunvyötäröstä kiinni, koska lantio ei ihan ollutkaan hallinnassa. Näin itseni heijastuvan käytävän peliovista, niiden takana oli ajankohdasta johtuen pimeää, ne toimivat peilinä. Kävely näytti hyvin oudolta, koska osa lihaksista ei tiennyt, mitä tehdä, ja tekivät vain vähän sinnepäin. Nyt tilanne on hieman parempi, tarvitsen hieman vähemmän keskittymistä oikeaan tekniikkaan. Mutta edelleen, jos vauhti nousee, keskityn muuhun tai olen väsynyt jalka kipeytyy nopeasti.
Noin 2 minuuttia kävelytäni hidastan vauhdin n. 1 km/h ja käännyn sivuttain. Nostan jalan eteenpäin ja tuon toisen rinnalle. Toistan. Koetan taas keskittyä oikeaan tekniikkaan. Noin minuutti per puoli riittää ja varsinkin oikean puolen lonkan ja pakaran seutu on maitohapoilla lopettaessa.
Pieniä askelia. Hallittuja askelia. Hyödyllisiä askelia. Raskaita askelia. Askelia eteenpäin.
Kuvaus avasi ihan uuden näkökulman kuntoutumiseesi. Kuinka vaativaa ja kokonaisvaltaista; en ole käsittänytkään mitä kaikkea olet joutunut kokemaan. Tsemppiä Heidi, olet vahva,viisas ja ihana❤
VastaaPoista