Asentohuimausta

Kotiuduttuani päivytyksestä  teen, mitä kiltit tytöt tekevät saatuaan lääkäriltään ohjeita:  lepäävät ja tekevät harjoitteita. Teen asentohuimausharjoitteita heti herätessä ja vähintään kahdesti, usein useamminkin päivän aikana. Ja sitten vielä nukkumaan mentäessä. Haen netistä lisäohjeita, luettuani hyvää eri lääkäreistä ja lisään ne harjoiterutiiniini. Ihmettelen, kun jokainen harjoite vain lisää huonovointisuutta, eikä olo suinkaan helpottunut. Internetin tarinoissa ihmisten asentohuimauksen pahimmat vaiheet helpottavat usein nopeasti liikkeiden aloittamisen jälkeen. Toisaalla lähteet varoittelevat ensimmäisen asentohuimausepisodin voivan kestää jopa viikkoja. Päättelen kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään, ja teen liikkeitä lisää. Välillä en voi nousta pariin tuntiin liikkeiden jälkeen, niin voimakkaasti minua kuvottaa. Välillä oksennan.

Huimaus on läsnä jatkuvasti, tauotta. Makoillessa, kylkeä kääntäessä. Heti herätessä. Kävellessä törmään seinään. Istun ja kävelen vain välttämättömimmät: wc.hen ja keittiöön syömään. Ruokahalu on jatkuvan huonon olon vuoksi olematon, maistelen vain annoksistani. Yritän viettää päiviä sohvalla, jotta päivällä ja yöllä olisi jokin ero.

Välillä yritän osallistua perheen elämään. Laitan astioita koneeseen lattialla istuen. Ripustan pyykkiä lasten korokkeelta käsin, oksennan. Teemme läksyjä yhdessä sohvalla keittiön sijaan.

Käsi ja jalka tuntuvat edelleen oudoilta. Siihen on kuitenkin vaikea keskittyä, kun  huonovointisuus ja huimaus hallitsevat elämää. Käden liikkeet tuntuvat kömpelömmiltä. Toisaalta, teen hyvin vähän mitään muuta kuin pötköttelyä, joten oireiden laajuus jää sillä haavaa hämärän peittoon. En osaa olla oireesta myöskään tarpeeksi huolestunut: lääkäri on sanonut, että pään alueella kaikki on kunnossa. Asentohuimaus luokitellaan vaarattomaksi huimaukseksi. Pohdimme kotona, että ehkä selkä on vain niin jumissa jatkuvasta makaamisesta, että käsi ei toimi kunnolla. Käytän lämpöä selässä, otan kipulääkettä, puolisoni yrittää hieroa. Tiputan juomalasin lattialle, syytän huimausta. Tietokoneella kirjoittaessa oikea puoli on hitaampi, tulee kirjoitusvirheitä. Vihannesten kuorimisen keskeytän nopeasti, huimaa liikaa. Allekirjoitan lapsen koetta, nimmari menee jotenkin oudosti. Vahinko, käsi varmaan lipsahti huimauksen takia, mietin.

Sairasloma eteen, saan viestejä läheisiltäni ja ystäviltäni, joko helpottaa.  Ei helpota, mietin. Yritän tsempata. Teemme pizzaa perjantaina. Istuan keittiön lattialla nojaten jääkaappiin ja yritän vaivata taikinaa. Huimaus on voimakasta, uusi normaali. Pizzojen paistuessa teen taas harjoitteita. Mietin viikonloppua. Ehkäpä huimaus silloin jo helpottaa. Maanantaina pitäisi päästä töihin, olen ollut jo pitkään poissa, viikon. Ei tällainen huimaus voi vaan loputtomiin jatkua. Ehkä jo huomenna herään eikä minua huimaakaan.