Jälkijäristyksiä

Aivoinfarkti on kuin maanjäristys. Se voi antaa ennusmerkkejä, tai olla antamatta. Ne joko ehkä havaitaan, tai ollaan havaitsematta. Lopullinen tuho iskee kuitenkin aina äkkiarvaamatta ja mullistavalla voimalla. 

Itse infarkti toimii kuten varsinainen järistys. Elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tuhon määrä vaihtelee, mutta järistys kaivertaa kohteeseensa aina muutoksia. Nieleminen, näkökyky, toispuoleinen halvaus. Tasapaino, koordinaatio, puhekyky, muisti. 

Ensimmäisen aallon tuhot selviävät aika pian. Raivaustyö aloitetaan heti kun mahdollista. Ovesta virtaa fysioterapeuttia, toimintaterapeutti, kardiologia, neurologia, sosiaalityöntekijää ja hoitajaa. Fyysinen hyvinvointi on kantavissa käsissä, sairaalasänky on hetkellinen turvasatama. Kriisin vaiheista ensimmäinen on käsillä, toinen seuraa pian perästä. Oikeastiko ja miksi? Hengitä sisään, hengitä ulos, toista. 

Järistystä seuraa jälkijäristyksiä, muutoksia jotka aiheutuvat infarktista, joita ei heti osaa ajatella. Ensimmäiset selviävät melko pian, ennen kotiutumista. Ajokielto, lentokielto, rasituskielto. Apuvälineet, rajoitteet, kuntoutumisennusteet. Kotiinpaluu on yhdenlainen jälkijäristys: todellisuus iskee vastaan vasta silloin, kun yrittää selviytyä arjesta. Sairaalassa kuulostaa vielä kohtuullisen helpolta, lepäät, teet harjoitteita, syöt, toivut.  Tämä voi osoittautua hieman haastavammaksi käytännössä. Ärki alleviivaa menetyksiä, jotka koit järistyksessä. Kyykistyä ei välttämättä osastolla tarvitse. Kotona huomaat, että astianpesukoneen alahylly tai pyykinpesukone voivatkin osoittautua hiemaan haastaviksi. 

Kotona alat hyväksyä tuhoa. Opettelet elämään niiden asioiden kanssa, joita ei voi muuttaa. Koetat muuttaa niitä samoja asioita kuntoutukseen panostamalla. Korvaat sanan "enää" sanalla "vielä".

Jälkijäristyksiä voi ilmeta melko myöhäänkin, ajan kanssa.  Soitin tänään SPR:lle. Varmistin sen, minkä jo tiesin. Aivoinfarktista seuraa pysyvä luovuttajakielto. SPR kiitti kauniisti kaikista luovutuskerroistani, kertoivat miten paljon he arvostavat säännöllisesti luovuttavia, ja toivottivat hyvää toipumista.

Minulle verenluovuttaminen on ollut hyvin tärkeä asia. Pieni teko, jolla voi auttaa monia. Vain hetki elämästä, jolla voi antaa toiselle kokonaisen elämän. Oma sairastumiseni ei muuta tätä, päinvastoin. En ehkä voi itse enää ojentaa kättäni mutta voin kannustaa muita tekemään niin.

Sinunkin sisälläsi virtaa sankariverta.