Joulukuussa 2016 valtimo pikkuaivoissani hoiti jokapäiväistä työtään: hapekkaan veren kuljettamista aivokudokselle. Jostain ilmaantui tulppa, joka tukki verenkierron alueella, estäen hapensaannin osassa pikkuaivojani. Tilannetta kutsutaan infarktiksi. Hapenpuute käytännössä tuhoaa kudosta, pysyvästi.
Aivoinfarktin sijainti ratkaisee paljon potilaaksi yllättäen joutuneen kohdalta. Pikkuaivot vastaavat ihmisen koordinaatiokyvystä, tasapainosta sekä hienomotoriikasta, noin karkeasti lajiteltuna.
Aivoinfarktin sijainti ratkaisee paljon potilaaksi yllättäen joutuneen kohdalta. Pikkuaivot vastaavat ihmisen koordinaatiokyvystä, tasapainosta sekä hienomotoriikasta, noin karkeasti lajiteltuna.
Olen onnekas. Aivorungon infarkti olisi todennäköisesti tappanut minut. Kerron tämän itselleni monta kertaa päivässä. Minulta se vei vain tasapainon, koordinaation ja hienomotoriikan. Oikean puolen käsi ja jalka kärsivät asteittaisen halvauksen. Tarvitsen apua ja harjoitusta kävelyyn ja käden motoriikkaan, mm. kirjoittamiseen (erityisesti käsin, mutta teen virheitä myös näppäimistöllä, vaikka luonnollisesti yritän lukea tekstin tarkasti läpi ennen julkaisua), hampaiden ja hiusten harjaamiseen, ja ruokailuun.
Aivoveritulpasta kuntoutuminen vaatii kärsivällisyyttä. Tuhoutuneen osan läpi kulki lukuisia tiedon valtateitä, joita ei enää ole. Aivojeni täytyy rakentaa uusia niiden tilalle.
Päätin kirjoittaa blogia kolmesta syystä. Halusin kertoa, että myös 37-vuotias pienten lasten äiti voi saada aivoveritulpan. Vaikka ei tupakoisi, vaikka ei joisi lainkaan alkoholia, vaikka verenpaineet ja kolesteroli olisivat moitteettomat. Halusin paikan, johon kirjoittaa itselleni ylös miltä tämä minusta tuntuu, oikeasti tuntuu, silloinkin kun editoin asioita kasvotusten. Halusin paikan, jonka tarvittaessa voisi löytää joku toinen, joka löytäisi itsensä tästä tilanteesta täysin yllättäen.
Joten tässä sitä ollaan. Vikasietotilassa. Rollaattorikansalaisena. Hengissä. Onnellisena siitä, että taas sai herätä aamulla. Ajoittain turhautuneena. Ajoittain vihaisena. Ajoittain peloissaan.
I shall kick some stroke ass. Ainakin heti, kunhan opin taas potkaisemaan kaatumatta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti